Arkkitehtuurin vetovoima

Turun pääkirjasto on Suomen suosituin kirjasto, niin suosittu että se vetää puoleensa ei-toivottuja aktiviteettejakin kuten huumekauppaa. Pirjo Sanaksenaho heitti Twitterissä, että talon puoleensavetävyys on hyvän arkkitehtuurin ansiota. Huono arkkitehtuuri karkottaisi ihmiset, toivotut yhtä hyvin kuin ei-toivotutkin.

Väite on problemaattinen ja siksi kiintoisa. Vaistomaisesti tulee mieleen joitakin vastaesimerkkejä.

Puoleensavetäviä taloja ja paikkoja, joiden arkkitehtuuria harvat väittäisivät erityisen hyväksi tai joissa ei OLE arkkitehtuuria perinteisessä mielessä: Jumbo. Tuurin kyläkauppa. Ruotsinlaivat. Rockfestivaalit.

Arkkitehtuurin harrastajien keskuudessa arvostettuja taloja ja paikkoja, jotka eivät kuitenkaan ole olleet laajempien kansanjoukkojen suosiossa: Pruitt-Igoe. Pihlajamäki. Chandigarh. Kouvolan kaupungintalon takana oleva ruohottunut aukio.

Yksi ongelma tulee heti mieleen: “hyvä” ja “huono” arkkitehtuuri ovat liukuvia käsitteitä. Arkkitehtuurin harrastajien maku on ailahteleva. Suuri osa siitä, mitä 60-, 70- ja 80-luvuilla ylistettiin hyvänä arkkitehtuurina, tyrmätään nykyään huonona.

Tietenkin voimme ottaa käyttöön utilitaristisen määritelmän, että hyvä tarkoittaa samaa kuin suosittu. Tämä olisi kuitenkin epärehellistä ongelman väistämistä. Ainakin me arkkitehtuurin harrastajat luulemme tunnistavamme hyvän arkkitehtuurin sen nähdessämme, ennen kuin meillä on mitään käsitystä kävijämääristä, myyntiluvuista tai yleisön mielipiteestä. Arkkitehtuurikilpailuissa ja julkisivulautakunnissa annetaan tuomio arkkitehtuurin hyvyydestä pelkkien piirustusten perusteella. Toisin sanoen on empiirinen tosiasia, että käsitteitä hyvä ja huono arkkitehtuuri ei käytetä suositun ja epäsuositun synonyymeinä. Jos näin olisi, arkkitehtuurin laadun arvoiminen ennen rakennuksen käyttöön ottamista olisi mahdotonta ja arkkitehtuurikilpailut ja julkisivulautakunnat pitäisi lakkauttaa.

Tietenkin voidaan ajatella, että tuomaristot ja lautakunnat arvioivat arkkitehtuurin puoleensavetävyyttä vertaamalla piirustuksia aiemmin suosituiksi osoittautuneisiin rakennuksiin. Näin kyllä usein epäilemättä tehdään. Tämän metodin ankara noudattaminen kuitenkin pysähdyttäisi kehityksen. Uusia ratkaisuja ei voitaisi kokeilla. Todellisuudessa kuitenkin arviointitekstejä lukemalla voi todeta, että itse asiassa useinkin halutaan nimenomaan “uudenlaisia” ratkaisuja “nähtyjen” sijasta.

Toinen ongelma on arkkitehtuurin puoleensa vetävän vaikutuksen erottaminen kaikista muista vaikutuksista. Pitäisi olla kaksi kirjastoa, yhtä hyvällä valikoimalla ja sijainnilla, jotta arkkitehtuurin puoleensavetävyys voitaisiin erottaa. Tällaisia esimerkkejä tuskin koskaan löytyy.

Turun uuden pääkirjaston tapauksessa ilmeinen, arkkitehtuurista riippumaton seikka on se, että tilaa ylipäänsä on aiempaan verrattuna moninkertaisesti enemmän. Tila on myös kaikkien käytettävissä korvauksetta. Tällaiset paikat ovat kaupungissa harvassa. On todennäköistä, että kirjasto olisi suosittu vaikka arkkitehtuuri olisi huonompaakin.

Kolmas, ja mielestäni tärkein, ongelma on se, pitääkö arkkitehtuurin olla ylipäätään puoleensavetävää? Pitääkö arkkitehtuurin osallistua kilpailuun kävijämääristä?

Eräänä päivänä luin työpaikan vessassa Guinnessin ennätysten kirjaa. Tulin kohtaan musiikki. Kaikki ennätykset koskivat myyntilukuja. Tämä oli mielestäni loukkaavaa. Mielestäni on itsestään selvää, että musiikin arvo ei ole mitattavissa pelkästään osto- ja kuuntelukertojen määrillä. Rakastamani musiikin joukossa on paljon sellaisia teoksia, joita ei useimmissa elämän tilanteissa voi mitenkään kuunnella.

Samoin jonkun paikan arkkitehtuuri voi olla jollekin ihmiselle tärkeää, vaikka tämä kävisi paikassa vain muutaman kerran elämässään. Arkkitehtuurin ei kaikissa tilanteissa tarvitse olla puoleensavetävää. Päinvastoin: luotaantyöntävä arkkitehtuuri ja epäsuositut paikat ovat viihtyisälle kaupungille elintärkeitä.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Adam Smithin temppelit

kaannos_16

Uusliberalismin idea on sama kuin jätskimainoksen: lupa olla itsekäs ja tyhmä.

Vaikka tiedämme, että Adam Smithin näkymätön käsi ei toimi, tiedolla ei ole väliä. Vaikka tiedämme tiedeyhteisön yksimielisesti pitävän todennäköisenä, että hiilidioksidipäästöt johtavat ilmaston lämpenemiseen, joka johtaa maailman ruoantuotannon häiriintymiseen ja valtamerien pinnan nousuun, joka johtaa tuhoisiin kansainvaelluksiin, tiedolla ei ole väliä. Haluamme edelleen ajella kahdella autolla markettiin ostamaan muovileluja ja kasvihuonekurkkuja, lämmittää talon öljyllä 24 asteeseen, istua terassilla juoden kylmää amerikkalaista kaljaa lämpölamppujen alla suunnitellen kuntosali-, kotiteatteri- ja kodinhoitohuoneprojekteja, kuten kaikki muutkin tekevät. (lähde: lottoarvonta, Pirkka ja Yhteishyvä)

Ihmiskunta on markkinoinnin uhri.

Olemme vuoranneet kodit, työpaikat, raitiovaunut, torit ja taskumme nelikulmioilla, jotka säteilevät ympärivuorokautista pinnallisuuden propagandaa: Ajattele omaa mielihyvääsi, omia lapsellisia halujasi. Sinulla on oikeus niihin, olet ansainnut sen. Piirrettyjä, pornoa, actionia, shoppailua, elämäntyylejä ja katastrofeja on saatavilla vuorokauden ympäri korkealuokkaisilla erikoistehosteilla ja hifiäänellä varustettuna.

Nelikulmiot vakuuttavat meille, että kaikki on helppoa. Kaikki ongelmat on ratkaistavissa kätevästi ja fiksusti, ilman että sinun tarvitsee yrittää miettiä. Sinä tiedät kyllä, miten juttu toimii, ja jos et tiedäkään, niin ei kyllä tiedä kukaan muukaan, ja jos joku luulee olevansa muuta mieltä, niin se on kyllä idiootti. Mutta ei sillä ole väliä, me ollaan mahtavia kavereita vai mitä? Hä hä hä, loistavaa!

Uusliberalistinen ideologia vapahtaa meidät vaatimuksesta yrittää ymmärtää toisia ihmisiä. Samoin se vapahtaa ajattelemasta eläimiä, luontoa, maailmaa kokonaisuutena. Adam Smithin näkymätön käsi järjestää kaiken parhain päin kun vain maltamme olla yrittämättä puuttua maailman ongelmiin.

Rippikoulussa ihmettelin uskonnon perustana olevan logiikan pyöreyttä: Raamattu on oikeassa, koska se on Jumalan sanaa, ja se on Jumalan sanaa, koska raamatussa lukee niin. (Erosin kirkosta heti rippilahjat kuitattuani.) Enää en ihmettele, sillä olen ollut ymmärtävinäni, että kaikkien aaterakennelmien pohjalla on tautologioita. Kielellä ei ole perustaa todellisuudessa vaan toisin päin.

Uusliberalismin takana oleva tautologia on harvinaisen karkea, suorastaan loukkaava: Sinun täytyy olla itsekäs, koska kaikki muutkin ovat, ja kaikki muutkin ovat itsekkäitä, koska kaikki muutkin ovat. Kiusallisesti kuitenkin joillakuilla on outoja kokemuksia siitä, että toiset ovat jeesanneet pulassa ihan vain ystävällisyyttään. Tämä on vaarallista.

Kaikki uskonnot ovat rakentaneet temppeleitä, koska komea rakennus pönkittää ihmeesti uskoa horjuvaan sanomaan. Uusliberalismin temppeleitä ovat yksityistalot, pilvenpiirtäjät, taidemuseot ja, kumma kyllä, viime aikoina myös kirjastot. Koska uusliberalismi on itsekkyyden uskonto, sen temppelit pyrkivät antamaan vaikutelman suurimmasta mahdollisesta omavaltaisuudesta. Moderni arkkitehtuuri on sileää, abstraktia ja graafista, se uhmaa painovoimaa, lämmönjohtumista ja muita fysiikan lakeja, kilvoitellen siitä, kuka osaa piirtää epätodennäköisimmän muotoisen rakennuksen. Maksimaalisen absurdi muoto on maksimaalisen mieleenjäävä konkreettinen todistus maksimaalisen itsekkyyden voimasta.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Louekari: fiilistelyä umpiossa

Suomalaiset arkkitehdit elävät umpiossa. Lauri Louekarin arvostelu Kari Palsilan ja Tarja Nurmen kirjasta “Finnish Architecture with an Edge” (Arkkitehti 2/2013) on loistava todistuskappale.

Kirjoituksessa vilisee käsitteitä, joilla tuntuisi olevan yhteyksiä arkkitehtuurikeskustelun ulkopuolelle: “kliinisyys”, “vastavirtaan asettuminen”, “konventioista poikkeaminen”, “ihmisläheisyys”, “lempeys”, “aistillisuus”, “loogisuus”, “empirismi”, “romantiikka”. Tarkemmin lukiessa huomaa kuitenkin, että kaikkia käsitteitä käytetäänkin jossain yleiskielestä poikkeavassa erikoismerkityksessä, vähän samaan tapaan kuin vaikkapa filosofisissa ympyröissä Graham Harman puhuu altakaivamisesta (undermining) tai Gilles Deleuze taitoksista (folding).

Esimerkiksi käy ilmi että 90-luvun arkkitehtuuri on kliinistä, koska se oli suorakulmaista. Empirismi jonka mukaista “otetta” Turun kirjaston arkkitehtuurissa kuulemma on, merkitsee ilmeisesti sitä, että “suuret kuvalliset tehot jäävät sivuseikaksi”. Toisin sanoen talosta ei ole saatu hyviä kuvia, vaikka talo kirjoittajan mielestä paikan päällä nähtynä onkin hyvä.

Eniten minua kuitenkin nyppii Villa Karin, Kaisa-kirjaston ja Kirkkojärven koulun yhteydessä esitetty arvotus. Näiden talojen arkkitehtuuri on kuulemma “ihmisläheistä”, “lempeää” ja “aistillista”. Miten? Niissä on “kaarimuotoja”.

Tässä vaiheessa kuka tahansa muu kuin arkkitehtikoulutuksen saanut ihminen räjähtäisi nauruun, tai ehkä itkuun.

Louekari tulee paljastaneeksi maailmannäkemyksen, jossa kaikkea arvioidaan sen mukaan, miltä se näyttää, mikä fiilis tulee sitä katsoessa. Useimmat ihmiset ajattelevat, että lempeys on joidenkin ihmisten toiminnassa esiin tuleva hyvä periaate. Ehkä sää voi olla lempeä. Keiton tai jugurtin kutsuminen lempeäksi on jo hieman outoa. Mutta talon. Ajatus, että talo seinien tai ikkunoittensa muotoilun kautta pystyisi auttamaan hädänalaista tai lohduttamaan tai antamaan anteeksi, on primitiivistä maagista analogiauskoa.

Koko juttu olisi vain huvittava, jos kyse ei olisi myöhäiskapitalistisessa kulutusyhteiskunnassamme kaikkialle ulottuvasta ilmiöstä. Barthes kai kutsui tätä siksi että merkitsijä on irtautunut merkityksestä. 80-luvulla tätä oltiin kritisoivinaan, mutta kävikin niin, että itse merkitsijä “kritiikki” irtautui muiden mukana.

Ihmisläheisyys = kaarevia muotoja. Kriittinen särmä = teräviä kulmia. Empirismi = useita erimuotoisia laatikoita, ei fotogeeninen. Rationalismi, oletettavasti = yksi iso laatikko tai useita samanmuotoisia laatikoita.

Jos kaikki arkkitehtuuri tapahtuisi vain jossain virtuualitodellisuudessa niin tällainen hölmöily olisi harmitonta. Rakentaminen on kuitenkin fyysisesti, taloudellisesti ja ekologisesti erittäin todellinen juttu. Se, mitä rakennetaan, mihin, ja kuka niitä rakennuksia pääsee käyttämään, vaikuttaa meidän ja lastenlastemme elämään ihan oikeasti. Kun keskustelu arkkitehtuurista ohjataan Louekarin viitoittamalla tavalla muotokikkailun sävyeroihin – haluaisitko mieluummin ihmisläheisen, kaarevan supermarketin, vai kriittisen särmikkään supermarketin, vai kenties ekologisen vihreäksi maalatun supermarketin, jossa on pari tuulihyrrää katolla? – niin on turha voivotella jos “arkkitehtuuri” ei enää kiinnosta ketään.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

The real test of data-driven architecture

Image

(I wrote this little rant on my tumblr, but I thought why not cross post it here, in case someone’s still checking this blog out)

Suppose you have modelled the incomprehensibly complex processes and gathered all the required data to reliably model the life cycle environmental and social impact of your building. Then you run the simulation and anxiously wait for the program to give the answer.

And the optimal solution is a boring ordinary box.

Or no building at all.

Will you stand by it?

Or more importantly, will your client and the authorities stand by it? You show them the result. But it’s just an ordinary box! You were supposed to create an innovative, novel optimal solution! But, you show them the graphs, the methods, the data. This is the input and this is the output.

No, they won’t hear you. They have no time for the technical stuff. If the result of your patient and diligent research doesn’t look sexy, then fuck it. They want something that looks innovative. That’s why they hired you in the first place.

You bite your tongue, spit to the ground, rewrite the program removing most of the variables until you get a funny looking spider-webby nano-material blob or a picturesque clustering of primitive huts. Yes, that looks futuristic. That looks ecological. That’s good for publicity. And what’s good for publicity is good for business.

And what’s good for business is good for everybody.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Fuck wordpress, I’m moving to tumblr

I don’t know what they changed but posting on wordpress has been a pain lately. I’m moving to infiniteinterior.tumblr.com
(I couldn’t even make the above link without resorting to HTML!)

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Guggenheim

VOIKO SUOMI HYVIN

tänään 11.1. klo 08:02

Joopa pistäkää vaan rahaa museoihin.Eilen taas yksi suru uutinen perhedraama Helsingissä,HERÄTKÄÄ PÄÄTTÄJÄT!!!!! MIHIN NIITÄ EUROJA PITÄISI LAITTAA?????

“Guggenheim ei ota mitään riskejä” | Helsinki | yle.fi.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Battle of the styles!

 

GUANGZHOU | The Pinnacle | 360m | 1181ft | 60 fl | T/O - Page 18 - SkyscraperCity

GUANGZHOU | The Pinnacle | 360m | 1181ft | 60 fl | T/O – Page 18 – SkyscraperCity.

Posted in Uncategorized | Leave a comment